Pianonainen – lupa soittaa 

Kevään toista ”virallista” sinkkua odotellessa päätin toteuttaa jo useammasta suunnasta kuulemani toiveen: ”Voisiko kappaletta Pianonainen kuunnella jostain?” No – kohta voi! Mutta mikä ihmeen ”Pianonainen”?

Tämä ilahduttavasti sekavaa päänsisäistä musiikkimaisemaani edustava piano-laulu-iloittelu, ”oman elämäni Tango Pelargonia” ja allekirjoittaneen tunnusbiisi on vastine kaikille laulujen pianomiehille. Hectorin Pianomiestä olenkin jo keikoilla versioinut – upea biisi – eikä Billy Joelin legendaarista Piano mania voi jättää mainitsematta. Mutta missä ovat pianonaiset?!

Pianonaisen kirjoitin vähän huumorivitsillä itsestäni. Siis pianonaisesta, joka…

-hyppää soittimensa ääreen esiintymään, kun joku vaan vähän vinkkaa (eikä tajua lopettaa, varsinkaan jos joku erehtyy antamaan aplodit)

-haluaa kertoa teksteissään liian pitkiä ja omituisia tarinoita, liian monimutkaisilla biisinaihioilla

-vetää shownsa mielummin mahdollisimman isolla draamalla, vaikka siskon vanhoihin verhoihin kääriytyneenä (TV:stä tuttu näky btw)

-hajoilee omaan riittämättömyyteensä, kunnes päättääkin nykäistä vielä yhden biisin

Kappale on yksinkertaisuudessaan laulelma pianosäestyksellä. Sellainen, joka ei tule suurta yleisöä koskaan tavoittamaan. Mutta jotain sen verran häiritsevää siinä biisissä on, että se jää päähän soimaan: herättää yöllä kesken unien tai huomaat vaivihkaa hyräileväsi melodiaa mukana… 

Biisiä tullaan jatkossakin kuulemaan OW:n keikoilla – ja 13.4. alkaen sitä voi siis kuunnella myös suoratoistopalveluista ihan niin paljon kuin haluaa – ja niin paljon kuin pää kestää!