Musiikkivideo, joka lähti lapasesta

Pajatson musiikkivideo kuvattiin Pudasjärvellä Hotelli Ravintola Kurenkoskessa vapaaehtoisvoimin lauantaina 22.4. Omituiseksi uneksi käsikirjoitettu runko paisui matkan varrella kuin turbohiivalla kohotettu pullataikina kaikkiaan kahdeksan minuutin mittaiseksi tarinalliseksi lyhytelokuvaspektaakkeliksi! Oo äm gee.

Pari sanaa videosta, joka outoudessaan kuvaa hyvin juuri sitä päänsisäistä maailmaani, josta biisitkin kumpuavat.

Näen oikeastikin todella paljon unia, joiden tapahtumissa mennyt ja nykyisyys usein kohtaavat omituisissa paikoissa, tuttujen tai kuvitteellisten henkilöiden ja hahmojen läsnäollessa. Joskus on kuin seuraisi tapahtumia sivusta elokuvan tapaan, joskus taas on kuin näyttelisi unessa pääosaa tai pientä sivuroolia. (Kertojaääntä en ole vielä unessa kokenut, joten sellainen oli siis pakko kirjoittaa Pajatsoon, toim. huom.) Aikanaan unihalvaukset toivat oman lisänsä uneksimiseen, tarjoten epämiellyttäviä kokemuksia unen ja valveillaolon hämmentävästä välitilasta. Unissani on myös muutama toistuva tapahtumapaikka, joiden ilmestymistä olen huomannut elämäntapahtumien tai tunnetilojen säätelevän: autio laskettelukeskus tuolihisseineen ja rinneravintoloineen, vuoristorata ja aina sen kolmanteen vaunuun nouseminen, lapsuuden koti…

Mutta niin. Pajatso.

Pajatso-musiikkivideon tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen uneen, jonka näen nukahdettuani videon alussa keikkabussiin. Videon voi tulkita aivan omaksi, irralliseksi tarinakseen – oudoksi seikkailuksi unimaailmassa – joka paikoitellen nivoutuu yhteen biisin kanssa. Pukumies. Pellet ja tummanpuhuva hahmo tanssilattialla. Epätodellinen tunnelma ja tapahtumaketjut, jotka unessa ovat yhtä tosia kuin aamukahvin juominen ja töihin lähtö ihan tavallisena aamuna.

Toki videosta katsoja voi halutessaan löytää syvempiäkin merkityksiä suhteessa laulun tekstiin. Pukumies voi edustaa perisuomalaista tapaa koettaa löytää ratkaisu elämän ongelmiin: sitä, kun yritetään hukuttaa kaikki elämän kivut tuoppiin, mutta seuraavana päivänä todellisuus iskee kuitenkin haisevalla tiskirätillä vasten kasvoja. ”Vaikka mitä teet, se kipu ei mee – vaikka mitä teet, se kipu tulee takas.”

Itse kuitenkin suosittelen suhtautumaan videoon huumorinpilke silmäkulmassa. Sitä tehdessä oli oikeasti kivaa! Ja biisihän on ihan törkeän kova bilebiisi – joten henkinen keskisormi pystyyn ja asenteella kohti elämän kipuja, joita nyt vaan ei voi välttää! (Lisää itse biisin synnystä kerroin edellisessä artikkelissa, jonka pääsee lukemaan vaikka heti tästä.)

Toivottavasti Pajatson piilo- ja ei-niin-piiloviittaukset menneiden vuosikymmenien ilmiöihin tavoittavat mahdollisimman monen varsinkin omaa ikäluokkaani edustavan kuulijan. Joukosta voi bongata silmien pesemisen Linna-shampoolla (koska kuka nyt ei olisi kokeillut käytännössä tuotteen vanhaa mainoslausetta ”pesee ilman kyyneleitä”), Twin Peaks -tunnelmaa, kumarruksen Lasse Pöystin tarinankerronnalle, Pikku Kakkosen ”Varokaa heikkoja jäitä” – ja joku oopperan ystävä saattaa napata korvaansa lyhyen lainauksen Pajatson aariastakin…